Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

TARINAROOLIPELI

 

Täällä tapahtuu itse pelaaminen. Muista ettet voi kirjoittaa, ennen kuin ylläpitäjä on hyväksynyt hakemuksesi ja lisännyt sinut listoille.

Tarinoista ei saa pisteitä, tämä on kuitenkin vapaamuotoinen tarinaroolipeli ja kirjoittajat määräävät juonen.

 

Merkit, joita tulee kirjoittaessa käyttää:

 "hahmosi sanoo jotain"

 

Voit kirjoittaa minä- tai hän-kertojalla.

 

Ylläpitäjä aina kuittaa tarinan luetuksi ja saattaa kommentoida jotain

 

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Marzanna

08.07.2018 20:20
Sasha Nochnova

Kirjasto oli jo lähes tyhjillään, sillä suurin osa oppilaista oli jo innokkaasti lähtenyt etsimään paikkojaan huispauskentän katsomosta. Suuressa kirjastossa oli enään muutamia oppilaita jotka eivät nähtävästi olleet kovin kiinnostuneita urheilusta. Heistäkin harva oli puuskupuh taikka luihuinen. Ottelu alkaisi noin vartin päästä. Huomatessaan tuon kohtalokkaan hetken lähestyvän Sasha kiirehti sulkemaan kirjansa ja keräsi ripeästi tavaransa. Syli pursuten joka sortin kääröjä ja kirjoja tyttö lähti tupansa tiloja kohti kurkistellen aina parinkymmenen askeleen välein aikaa kellostaan kärsimättömästi.

Luokkatoverit joidenka kanssa hänen oli tarkoitus peliä seurata olivatkin jo kerenneet lähteä. Nuori noita huokaisi tyytymättömästi ja kaivoi tavaroidensa seasta huivin jota koristi Luihuisen tunnetut värit - hopea ja syvä vihreä. Hän kietoi sen kaulansa ympärille löysästi ja havahtui kellon viisarin uhkaavasta asennosta. Nyt oli kiirehdittävä. Sasha juoksi alimmasta kerroksesta tyhjiä käytäviä ja portaikkoja pitkin päästäkseen ulos, koulua ympäröivälle vehreälle nurmikolle. Siellä hän pysähtyi hengähtämään hetkeksi. "Pitäisi varmaan liikkua enemmän," tyttö mumisi itsekseen hengästyneenä ja lähti taas kulkemaan edessä häämöttävää kenttää kohti, hölkäten tällä kertaa.

Saavuttuaan muutaman minuutin kuluttua kentälle ottelu oli jo alkamassa. Sashan onneksi muutama tupatoveri oli jäänyt odottamaan tämän lievästi myöhäistä saapumista. Hän tervehti heitä hymyillen ja yhdessä nuoret sitten lähtivät kiipeämään korkeaa katsomoa pitkin, etsien rivien välissä olevia tyhjiä paikkoja. Eturivin aitiot olivat jo täynnä eri tupien oppilaita joka vuodelta.
Lopulta he löysivät ylempää vapaata tilaa ja asettuivat paikoilleen jutellen niitä näitä odottaessaan kihelmöiden pelin alkua merkitsevää vihellystä. Molempien otteluun osallistuvien tupien joukkueet olivat jo kokoontuneet kentälle. Sasha ihaili heitä pohtien - olivatko hekin hermostuneita? Hänen katseensa tunnisti sitten Luihuisen joukkueen kapteenin pukeutuneena vihreä hopeaan huispauskaapuun muiden pelaajien lailla. Tämän kasvoilla oleva itsevarma virnistys ei paljastanut jälkeäkään jännityksestä tai pelosta. Ehkäpä he olivat vain tottuneet kisoja edeltävään tunteeseen.

Nimi: n0xys

23.06.2018 17:54
Lucas Foss

Lucas sulki luokkahuoneen oven ripeästi, jatkaen sitten matkaansa kohti kenttää. Ottelu alkaisi muutaman kymmenen minuutin sisään ja apuopettaja halusi olla paikalla ajoissa seurustellakseen muun henkilökunnan kanssa.
Käytävillä kulkeminen sujui rivakasti, sillä oppilaat oli jo kerätty ryhmiin valmiiksi. Tästä Lucas nautti - tyhjistä käytävistä.

Kentällä oli häslinkiä vaikka muille jakaa, sillä aikaiset tulijat etsivät paikkojaan ja sompailivat sinne sun tänne. Lucas löysi paikkansa helposti, sillä oli painanut sen muutamaa päivää ennen mieleensä, välttääkseen muihin törmäilyn ja turhan ravaamisen.
Istuuduttuaan apuopettaja kaarsi katsellaan yleisöä, etsien mahdollisesti tuttuja naamoja.

Nimi: Marzanna

02.06.2018 20:51
Sasha Nochnova

Pieni joukko luihuisia asteli kirjojen ja muiden tarvikkeiden kanssa takaisin sisälle taikaolentojen hoito tunnilta. Yksi näistä oppilaista oli Sasha. Tyttö pohti kuluneen oppitunnin tapahtumia. Hagridin pitämät tunnit olivat aina kovin tapahtumarikkaita sekä epäjärjestelmällisiä. Tällä kertaa heille kerrottiin haiskuista, jotka ovat mustia, karvaisia ja pitkäkuonoisia olentoja. Lempeästä luonteestaan huolimatta niillä on pakkomielle kaikkeen kiiltävään. Tunti sujui epätavallisen mutkittomasti siihen asti kun Hagrid näytti oppilailleen oikean haiskun. Vapaaksi päästetty eläin sattui huomaamaan erittäin kiiltävän kaulakorun yhdellä oppilaista ja päätyi sitten jahtaamaan tätä ympäri pihaa. Lasten riehuessa ja hypellessä vimmastuneen otuksen tieltä Sasha onnistui kaatumaan. Tämän kaavun helma oli aivan mudan peitossa tunnin loputtua eikä hän harmikseen sattunut tietämään puhdistusloitsua. Tämän takia hän ei malttanut odottaa tupansa makuuhuoneeseen pääsyä että voisi vihdoin vaihtaa kaapunsa, sillä muta tuntui ja näytti ällöttävältä. Varsinkin uudella, kalliilla kaavulla.
Palatessaan oleskeluhuoneeseen, nyt puhtaissa vaatteissa, Sasha tapasi muutaman tuttunsa ensimmäiseltä vuodelta. Takan äärelle kerääntyneet luihuiset keskustelivat lähestyvästä huispausottelusta. "Aiotteko mennä katsomaan peliä illalla?" Kysyi ikäisekseen pitä ruskeahiuksinen poika tovereiltaan. Vastaus kysymykseen oli itsestäänselvä, sillä kaikki heistä menisivät. Se oli myönnettävästi tärkeä peli ja moni luihuinen, Sasha mukaanlukien, oli hyvin varma voitosta Puuskupuhin joukkuetta vastaan.
Sasha muisti jutustelun aikana huomisen vielä tekemättömät pimeyden voimilta suojautumisen läksyt. Professori Kalkaros oli ollut häntä kohtaan suhteellisen mukava tähän asti, mutta Sasha tiesi tilanteen voivan muuttua nopeastikin jos tämä jättäisi työnsä tekemättä. Niinpä hän otti oppikirjansa, pergamenttia, mustetta sekä sulkakynän ja suuntasi sitten kirjastoa kohti. "Ehkä saan kaiken valmiiksi ennen ottelun alkamista", Sasha mietti toiveikkaasti itsekseen kulkiessaan kirjastolle johtavaa leveää käytävää eteenpäin.

Vastaus:

Jes, hyvä tarina ja mukava lukea!

Nimi: Rita

28.05.2018 15:57
Jenny Stream

Jenny oli matkalla oppitunnille tukka pörrössä ja painavat kirjat selässään. Kirjat olivat paksuja, ja painoivat selkää, sillä hän oli ottanut mukaansa myös kaikki koulun kirjastosta lainaamansa kirjat aikeissaan palauttaa ne oppitunnin jälkeen. Hän kulki hajamielisenä käytävillä verkain askelin, mielessään vain yksi ajatus: illan huispausottelu. Se olisi hänen ensimmäinen näkemänsä huispausottelu, ja hän halusi nähdä miten peli eteni, sillä hän halusi kovasti puuskupuhin joukkueen etsijäksi tai jahtaajaksi. Jenny havahtui ajatuksistaan, ja huomasi kulkeneensa käytävän ohi. Hankalia nämä käytävät, kun pitäisi aina muistaa missä on mitäkin, tyttö ajatteli itsekseen. Hän palasi pari askelta taaksepäin kurkistamaan käytävälle. Kyllä, tämä on se oikea, hän totesi mielessään, ja astui joukkoon, missä muut hänen ikätoverinsa odottelivat jo. Luvassa oli lyhyt, mutta hyvin tylsä tunti taikuuden historiaa, jota piti linnan ainoa aaveopettaja rouva Binnssin. Jenny asteli ripeästi odottavien luokkatovereidensa luo, ja istui odottamaan pienelle penkille, jossa oli jo neljä ihmistä hänen lisäkseen. Hän kaivoi repustaan kirjan maahisista, ja alkoi lukea sitä kiinnostuneena, sillä sitä hän ei vielä ollut ehtinyt lukea loppuun. Tytön mielestä maahiset olivat hyvinkin kiinnostava aihe. Hän oli ehtinyt lukea vain kolme sivua pientä tekstiä, kun professori Binnssin lipui rauhallisesti käytävälle viereisestä huoneesta. Luokan ovi avautui professorin kädenheilautuksella, ja oppilaat ryntäsivät sisään.
"Vihdoinkin!" Jenny henkäisi astuessaan luokkaan ja asettuessaan paikalleen ikkunan viereen. Hän otti laukustaan pergamenttikäärön ja sulkakynän esiin, ja kaivoi vielä lopuksi esiin mustepurkin laukun pohjalta. Sitten hän katseli ikkunasta ulos pihalle, missä oli näköjään menossa Rohkelikkojen ja Luihusten yhteinen taikaeläimienhoitotunti. Pian hänen huomionsa kuitenkin keskittyi taas professori Binnssiin, joka alkoi puhua.
"Tänään pidämme lyhyemmän tunnin, joka kestää vain 45 minuuttia", professori ilmoitti tylsällä äänellään, ja monelta taholta kuului pieniä hurrauksia.
"Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö tekisi tavallista työtä", aave jatkoi neutraalilla äänellään.
"Kaivakaa laukustanne pergamenttia, sulkakynä ja mustetta, jos ette vielä sitä ole tehneet, ja ottakaa muistiinpanoja ylös." Jenny istui paikallaan katse tiukasti kiinni opettajassa, kun muut ottivat tarvikkeitaan laukuistaan ja repuistaan.
"Oikein hyvä, ja nyt aloitamme", professori ilmoitti ja alkoi siinä samassa paasata meille kuolettavan tylsiä historian aineita samalla, kun oppilaiden piti tehdä muistiinpanoja. Jos totta puhutaan, vain Jenny, ja kolme muuta tekivät muistiinpanoja. Loput joko torkkuivat, tai tekivät paperilennokkeja tai muuta vastaavaa. Professori Binnssiä se ei juurikaan näyttänyt haittaavan, tai ehkä hän ei vain huomannut sitä. Kuolettavan tunnin lopuksi Jennyllä oli puolet pergamenttikääröstään täynnä vuosilukuja ja nimiä, kaikki tytön pienellä käsialalla kirjoitettuja. Hänen käteensä oli roiskunut mustetta, mutta siitä tyttö ei juurikaan piitannut. Sen sijaan hän lähti kiireen kaupalla kirjastoon palauttamaan kirjojaan ja lainaamaan uutta kiinnostavaa luettavaa. Saapuessaan kirjaston ovelle, hän asteli varovasti sisään vilkaisten uutta kirjastonhoitajaa, ja lähti sitten palauttamaan kirjoja hyllyihinsä. Käyn kohta kysymässä kirjastonhoitajalta, mistä löytyvät lohikäärmeitä koskevat kirjat, Jenny päätti.

Vastaus:

Kivaa luettavaa!

Nimi: yaBishMish

21.05.2018 20:32
Spencer Reid

Reid nyökkäsi kysymykselle, nostaen kirjojaan. Hän pystyi lukemaan yhden sivun noin kahdessa sekunissa, joten hän lainaa tavallisesti useamman kirjan samaan aikaan.
"Viikonloppuna ehdin lukea vain viisi kirjaa - minulla on ollut käteni täynnä viimeisten oppituntieni kanssa", hän kertoi ohimennen. Napaten innokkaasti ensimmäisen käteensä osuvan, vanhahkon kirjan, hän käänsi sen niin, että Nova näki otsikon selvästi: 'Iseeviot-peili'.
"Tietänet varmasti, että Iseeviot-peili on peili, joka kuvaa henkilön syvimpiä toiveita. Sen kehysten yläreunaan on kirjoitettu oletettavasti muinaisella, kadonneella kielellä 'Erised stra ehru oyt ube cafru oyt on wohsi', joka oikealta vasemmalle luettuna tarkoittaa suomeksi 'En näytä kasvojasi vaan syvimmän toiveesi'", Reid aloitti, puhuen nopeasti, ennen kuin hän kykeni pysäyttämään itseään.
"On monia tarinoita, joissa peilit näyttävät enemmän kuin peilikuvan. Lumikuningatar sisälsi peilin, joka vääristi todellisuutta, vähätellen kaiken hyvän ja vahvistaen pahaa ja rumaa. Sankaritar sai Kaunottaressa ja Hirviössä lumoavan peilin hänen vangitsijaltaan. Eniten tunnetuin esimerkki peileistä tarinoissa, on Lumikin paha kuningatar, joka käytti peiliään päivittäiseen kauneudestaan varmistumiseen, vaikkei hän aina pitänytkään tuloksesta. Myös Iseeviotin peiliin katsomista usein ei suositella", Reid oli tässä vaiheessa kokonaan syventynyt lukemansa kirjan tietojen mieleen palauttamiseen, puhuen hienoisten käsieleiden kera. Kaikki muu, jopa hänen ympärillään oleva huone, katosi kuvantarkkojen muistojen vyöryessä hänen päähänsä. "Joskus peilikuva voi olla hyvin maaginen, kuten Narcissa Malfoy todisti. Myytin mukaan Narcissa näki kasvonsa heijastuneena järvessä ja syvästi rakastui itseensä. Omaan kauneuteensa luottaen hän lopulta hukkui veden äärellä..."
Professori huomasi vihdoin alkaneensa taas jaaritella, ja päätti sulkea suunsa kiusallisella hymyllä. Vilkaisten pikaisesti rannekelloonsa, hän saneli hitaammin:
"No, tuota, käynpä viemään nämä paikoillensa", velho nosti sylissään kantamiaan kirjoja hienoisesti, perääntyen hiukan. "Näemmehän sitten huispausottelussa? Ketkä siellä pelaavatkaan tänään, Luihuinen vastaan Puuskupuh?"

Vastaus:

----

Nimi: fenris

21.05.2018 10:52
Nova Burkhardt

Nova katsoi hymysuin, miten professori Reid asteli tiskin luokse, ja tervehti häntä.
"Professori Reid", Nova tervehti iloisella äänensävyllään. "Ja voit kutsua minua Novaksi", nainen jatkoi sitten, naurahtaen hiukan. Hän tunsi olonsa hiukan vaivautuneeksi, kun kaikki kutsuivat häntä kauhean virallisesti. Ei se haitannut silloin, kun kyseessä oli opiskelija, mutta kollegoiden suusta se kuulosti hassulta. Spencer kysyi sitten, minkälaisista kirjoista nainen piti, viitaten kirjaan jota hän luki sillä hetkellä.
"Kaikenlaisista! Mutta nämä vanhat, mysteeriset teokset ovat kaikkein mielenkiintoisimpia. Tämä kirja kertoo vanhoista taruista", Nova kertoi vilkaissen itsekin vierellään olevaa kirjaa. Nainen keskittyi sitten kirjoihin, joita mies oli tuonut tiskille, ja alkoi kirjaamaan niitä ylös.
"Joko olet saanut edelliset luettua?" Nova kysyi, lukiessaan professori Reidin aiempia lainauksia. Mies oli kyllä ahkera lukemaan, edes hän ei pystynyt ahmimaan kirjoja sillä vauhdilla millä toinen niitä luki.

Vastaus:

----

Nimi: n0xys

20.05.2018 18:55
Lucas Foss

Lucas heilautti nopeasti kättään hyvästelläkseen kirjastonhoitajan, joka oli lähdössä takaisin askariensa pariin. Tämän tehtyään ja Novan poistuttua, apuopettaja nousi hitaasti seisomaan, venytellen huolellisesti. Vaikka Lucaksella ei ollut enää tunteja jäljellä, hän päätti silti vielä ennen ottelua kipaista luokkahuoneessaan katsomassa ettei mitään jäänyt sinne. Tietyllä tasolla hän tiesi, ettei mitään oikeastaan ollut jäänyt, mutta jokin veti apuopettajaa luokan suuntaan.

Lucas avasi narisevan oven laiskasti, astuen sitten pimeään huoneeseen sisään. Sormia napsauttamalla luokkaan syttyi hailakka valo, joka juuri ja juuri riitti valaisemaan koko tilan. Apuopettaja sääli hieman Horatiuksen oppilaita, jotka joutuivat silmät kipeinä lukemaan vaivaisen valon avulla - hän myös sääli itseään, koska joutui tekemään aivan samaa. Lucaksen pitäisi muistuttaa professoria lampun vaihdosta.


Nimi: yaBishMish

20.05.2018 18:21
Spencer Reid

Saapuessaan tiskille, Reid vastaanotettiin hymyllä. Hän hymyili takaisin ehkä hieman kömpelösti.
"Päivää nti Burkhardt", hän tervehti tummahiuksista naista. Hänen silmänsä laskeutuivat suureen tiiliskiveen, jota kirjastonhoitaja näytti lukevan. "Minkä tyyppisistä kirjoista pidät?"
Reid nyökkäsi hiukan kirjaa päin kysyessään. Aina oli mukavaa jutustella toisen lukutoukan kanssa.

Vastaus:

----

Nimi: fenris

20.05.2018 17:46
Nova Burkhardt

Iltapäivä kuluikin nopeasti kirjojen seurassa. Saatuaan historiaa käsittelevät kirjaan sopivaan ja mielekkääseen järjestykseen, Nova oli siitynyt kirjaston tiskille työskentelemään. Hän kirjasi opiskelijoiden lainauksia ylös, ja samalla luki erästä erittäin painavaa, vanhaa kirjaa. Nova hätkähti aina hereille ajatuksistaan ja kirjasta kun joku tuli tiskin ääreen, ja nainen tervehti häntä hymyllä ja iloisella tervehdyksellä.

Nova ei ehtinyt syventyä kirjaansa pitkään, kun hänen huomionsa kiinnittyi taas henkilöön, joka lähestyi tiskiä. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollutkaan opiskelija, vaan riimujen ja numerologian professori Reid. Nova ei ollut jutellut toisen kanssa paljoa, mutta mies kävi usein kirjastossa ja vaikutti mukavalta. Nainen loihti kasvoilleen iloisen hymyn, ja odotti että mies pääsisi kirjoineen tiskin luokse.

Vastaus:

----

Nimi: yaBishMish

20.05.2018 12:30
Spencer Reid

Reid tiesi täsmälleen, kuinka kauan aikaa hänellä oli enää jäljellä opettaa vuoden viimeistä muinaisten riimujen oppituntia, katsomattaan kallisarvoiseen hopearannekelloonsa. Liitu kirjoitti itsekseen leijuen hänen vieressään olevalle liitutaululle, jonka aikana Reid puhui nopealla puhetavallaan. Hän kertoi oppilailleen tulevasta, viimeisestä kokeesta.
"Ensinnäkin, testissä on yksi osa, joka kattaa tosiasiat kaikista muinaisen Futharkin riimuista, niiden historiasta sekä niiden käyttötavoista kaikkiin taikuuden muotoihin. Teillä on myös tehtävä, jossa teidän tulee tulkita ja kääntää joitain riimuja. Lisäksi testi sisältää esseen, joissa voitte ansaita lisäpisteitä, jossa pohditte kolmea kuvaa omasta Azkaban-vankilastamme, joka sisältää riimuja, sekä hypoteesin niiden käytön syistä ja niiden merkityksestä tässä yhteydessä", velho kertoi oppilaidensa nopean puheen ymmärtämiseen kuolutetuille korville. Luokka oli tavallisesta poiketen hyvin keskittynyt ja hiljainen. Sulkakynien suhina ja seinälle ripustetun kellon tikitys täyttivät huoneen, kun Reid piti hetken hiljaisuuden, jonka aikana nuoret velhot ja noidat raapustivat muistiinpanonsa. Hän lepuutti silmänsä seinäkellon yksityiskohtaisissa, kultaisissa viisareissa - nuori professori muisti sen olleen ensimmäinen asia, johon hän kiinnitti huomiota ensimmäistä kertaa astuessaan luokkaan. Kellonajat olivat roomalaisilla numeroilla, joka Reidin mielestä lisäsi sen viehättävyyteen.
Kääntyen katsomaan leijuttamansa liidun kanssa tehtyjä riimuja taululle, hän kosketti jokaista taikasauvallaan. Ne hohtivat hyvin himmeästi kosketuksesta, ja palasivat elottomiksi kuvioiksi, kun tummahiuksinen velho laski sauvansa pöydälle. Hän kiersi katseensa oppilaissaan, joista suurin osa olivat valmiina jatkamaan.
"Lopuksi on suullinen koe, jossa kukin lausutte satunnaisesti saamanne riimun, ja kerrotte siitä kaiken tietämänne paperille. Muistiinpanoistanne tulee olemaan eniten hyötyä teille, jos olette tehneet niitä huolella", Reid virkkoi. Hänen äänensävystään saattoi päätellä tunnin lähenevän loppua, jonka merkistä oppilaat alkoivat kerätä tavaroitaan. Professori toivotti vielä kokeeseen onnea, ja julisti oppitunnin päättyneeksi.
Luokka tyhjeni nopeasti, lukuunottamatta muutamaa oppilasta, jotka jäivät esittämään kysymyksiä opettajalta. Hän vastasi perinpohjaisesti jokaiseen, välillä harhaillen aiheestaan. Pitkä monologi saattoi jättää henkilön katumaan kysymystään, mutta nämä oppilaat olivat jo tottuneet opettajansa omalaatuisuuteen. Reid joutui pysäyttämään itsensä, kun huomasi puhuneensa monta minuuttia tauotta, ja nuoren noidan kasvot kuvastivat hämmennystä. Nuori mies hymyili nolostuneena, ja päästi punakiharaisen oppilaansa hyppytunnilleen.

Reidin siivottua luokkahuoneensa, hän päätti pitää taukonsa linnan suosikkipaikassaan - kirjastossa. Kainalossaan viisi paksua kirjaa, hän hengitti sisään vanhojen kirjojen tuoksua. Hän tunsi kirjaston kuin omat taskunsa, löytäen ja asettaen kirjat takaisin omille paikoilleen vaivatta. Päivittäisten vierailujen varrella kirjastonhoitaja Nova Burkhardtin kasvoista oli tullut Reidille tuttu näky, joten he tunsivatkin hieman(?). Kiharatukkainen mies päätti käydä katsomassa, oliko neiti paikalla, suunnaten kohti vastaanotto pöytää.

Vastaus:

Miellyttävää luettavaa!

Nimi: fenris

18.05.2018 22:30
Nova Burkhardt

Samalla kun Nova antoi Lucaksen vastata hänen kommenttiinsa huispausottelusta, nainen kokeili oliko hänen teensä jo tarpeeksi jäähtynyttä juotavaksi. Tumma neste oli kuumaa, mutta ei polttanut enää Novan suuta. Hänen kielensä tosin tuntui aavistuksen tunnottomalta aiemman polttavan kuuman hörpyn jälkeen, mutta eiköhän se menisi ohi pian ilman sen suurempia ongelmia. Ei Nova alkaisi muistelemaan pienen palaneen kielen takia parannusloitsuja, sillä ne eivät muutenkaan olleet hänen erikoisalaansa. Nova laski nyt puolityhjän teekupin takaisin pöydälle ja nyökkäsi nopeasti, kun Lucas sanoi että huispausottelusta tulisi hänen mielestään mielenkiintoinen ottelu.

"Luihuisella on mennyt tosi hyvin tällä kaudella, kuten aina", Nova sanahti ja hymähti hiukan itsekseen ennen jatkamista "mutta uskon kyllä että puuskupuhissakin on toivoa." Nainen hymyili sitten Lucakselle ystävällisesti, ja kulautti loput teestään alas.
"Minun täytyy nyt kyllä lähteä jatkamaan töitäni. Toivottavasti näemme vielä myöhemmin", Nova sanoi sitten, pirteänä teekupillisen jälkeen. Hän nousi ylös pöydän äärestä, leijuttaen kuppinsa samalla sivupöydälle muiden kuppien joukkoon. Eiköhän joku kotitonttu kävisi putsaamassa astioita iltapäivän aikana. Sen jälkeen Nova kääntyi kannoillaan, ja asteli kepein askelin kohti taukohuoneen ovea, kääntynen kuitenkin vielä vilkaisemaan Lucasta.
"Nähdään", Nova sanahti, ja lähti sitten takaisin kirjastoon jatkamaan töitään.

/ Jos haluat jatkaa näiden kanssa voit vaikka kirjoittaa Lucaksen sinne katsomoon? :)

Vastaus:

Juup!

Nimi: n0xys

18.05.2018 14:32
Lucas Foss

Lucas kuunteli keskittyneenä ja hiljaa kun Nova kertoi päivänkulustaan kirjastossa. Apuopettajan mielestä kirjastonhoitajaa oli jollain tavalla rauhoittava kuunnella ja naisen äänessä oli jotain lumoavaa.
"Aivan, huispausottelu", mies toisti hieroen leukaansa. "Uskon että siitä tulee mielenkiintoinen ottelu", hän jatkoi ja hymyili hermostuneena. Todellisuudessa Lucas ei niinkään pitänyt hiuspauksesta, mutta yritti kuitenkin olla aina kiinnostunut ja kannustava kun aihe tuli siihen.

Nimi: fenris

16.05.2018 16:27
Nova Burkhardt

Nova vilkaisi ohimennen, miten Lucas sormi hiuksiaan. Hän itsekin pakonomaisesti vei kätensä hiuksilleen, ja työnsi muutaman hiussuortuvan korvansa taakse. Nainen kuunteli miten toinen kertoi päivänsä menneen loistavasti, ja Nova nyökkäsi hymyillen. Oli aina mukavaa kuulla miten muiden päivä oli mennyt, varsinkin silloin kun se oli mennyt hyvin.
"Hyvä kuulla", Nova sanahti lyhyesti ennen kuin Lucas kysyi häneltä, miten Novan päivä oli mennyt. Nainen antoi itsensä ensin naurahtaa hiukan Lucaksen kommentille käytävälle kuolemisesta, ja kertoi sitten miten oli viettänyt koko päivän kirjastossa järjestelemässä historiallisia teoksia aakkosjärjestykseen, ennen kuin oli päättänyt että ne olisi parempi järjestää sen mukaan, mitä aikakautta ne käsittelivät.

"Taidan palata työni ääreen kunhan saan teeni juotua", Nova sanoi sitten. Hänen työpäivänsä kestivät usein aamusta iltaan, mutta eipä se häntä kauheasti haitannut. Kirjasto oli mukava paikka, jossa hän oli aina viihtynyt, aina kouluvuosistaan tähän päivään saakka.
"Mutta eikö tänään ollutkin huispausottelu illemmalla? Puuskupuh vastaan Luihuinen?" Nova sanoi sitten, muistaen yhtäkkiä ottelusta. Lukuvuosi oli tulossa päätökseen, ja kovimpia otteluita pelattiin juuri nyt. Hän oli aina innoissaan kun tiesi pääsevänsä näkemään puuskupuhin pelaavan, mutta nyt henkilökuntana hänen tulisi ainakin vaikuttaa puolueettomalta.

Vastaus:

------

Nimi: n0xys

15.05.2018 21:19
Lucas Foss

Lucas nyökkäsi hieman ja hieroi sitten sotkuista pehkoaan: "Päiväni oli loistava kunnes tunnit päättyivät ja olin kuolla käytäville." Hento hymy syntyi miehen kasvoille tämän sanottuaan. "Miten omasi?"

Nimi: fenris

15.05.2018 21:13
Nova Burkhardt

Nova kääntyi hymysuin katsomaan viereensä istunutta nuorta miestä, ja nyökkäsi pienesti kun toinen tervehti häntä.
"Foss", nainen sanahti takaisin, jatkaen sitten "ja voit kutsua minua Novaksi." Nova otti sitten varovaisen hörpyn teestään, ja tunsi miten kuuma neste poltti hänen suutaan. Nainen puhalsi ulos terävästi ja laski kupin alas, maiskauttaen suutaan. Totta hän oli tiennyt teen olevan liian kuumaa, mutta eihän sitä voinut uskoa ennen kuin poltti suunsa.

Nova katsoi sitten vieressään istuvaa kiharapäätä, edelleen hymyillen pienesti. Toinen vaikutti olevan hengästynyt. Olikohan Lucas juossut tyrmistä ensimmäiseen kerrokseen?
"Miten päiväsi on sujunut?" Nova kysyi sitten, yrittäen luoda keskustelua heidän välilleen. Hän ei pitänyt hiljaisuudesta, varsinkaan jos se oli kiusallista. Ja oli mukavaa vain uppoutua keskusteluun ja unohtaa maailman menot ainakin hetkeksi. Nytkin oli saanut lukea tästä Sadonkorjuu -kultista aivan tarpeeksi Päivän Profeetassa.

Vastaus:

-----

Nimi: n0xys

15.05.2018 20:53
Lucas Foss

Apuopettaja sai viimein hengähtää ja raahautui suuren, pitkän pöydän ääreen, istuutuen kirjastonhoitaja Novan viereen. Lucas tervehti tätä kohteliaasti, edelleen haukkoen hieman henkeään ja yrittäen kasata itseään: "Päivää Burkhardt."

Nimi: fenris

15.05.2018 19:26
Nova Burkhardt

Novan hunajanlämmin katse sai kiertää taukohuoneessa hetken, kunnes oven pamahdus kiinnitti hänen huomionsa. Tummatukka käänsi katseensa ovea kohti, ja tunnisti sisään saapuneen miehen Lucas Fossiksi, joka toimi liemien apuopettajana. Pieni hymy ehti jo ilmaantua Novan kasvoille, ja nainen kohotti hiukan kättään tervehtiäkseen miestä. Yllättävä vihellys kuitenkin keskeytti naisen tervehdyksen, ja Nova kääntyi hiukan säikähtäneena takaisin teepannunsa puoleen, ja siirsi taikasauvansa kauemmas siitä. Vesi oli jo tarpeeksi kuumaa, ja ehkä jopa vähän liian kuumaa. Nainen valmisteli sitten teen nopeasti loppuun sauvansa avulla, ja kaatoi sitten höyryävää, tummaa nestettä kuppiinsa. Kuppi oli tummaa posliinia, ja se oli koristeltu kultaisin merkinnöin. Sen sivussa oli myös samalla kultaisella merkitty nimikirjaimet N.B.

Nova tarttui varovaisesti kuumaan kuppiin, ja kiersi taas pöydän ääreen. Se oli pitkä, ja valmistettu tummasta puusta. Sen kiiltävä pinta oli kulunut vuosien varrella, vaikka tumma pöytäliina yrittikin peittää suurimman osan naarmuista. Sen ympärille oli kerätty useita tuolia, mutta mikään ei näyttänyt sopivan yhteen. Tuolia oli varmaan kerääntynyt vanhan pöydän ääreen vuosien saatossa monista eri paikoista, eikä kukaan ollut vaivautunut varmistamaan sopivatko ne kaikki yhteen. Novaa tämä hallittu tuolien kaaos ei haitannut, hän itseasiassa piti siitä. Monien mielestä se rikkoi huoneen tasapainon, mutta hänen mielestään se loi kodikkaan ja lämpimän tunteen tilaan.

Nova istuutui varovaisesti taas penkilleen, ja laski täyden teekuppinsa eteensä pöydälle. Sitten Nova uskalsi taas kohottaa katseensa, ja antaa sen kiertää huoneessa. Joko Lucas oli jo ehtinyt johonkin? Hän kaipasi toisten nuorten opettajien ja henkilökunnan seuraa. Vaikka hän rakastikin vanhojen kirjojen ja erilaisten professorien seuraa, kävi se aina välillä hiukan kuivaksi. Onneksi viimeaikoina linnaan oli palkattu useammat uudet, nuorekkaat kasvot joten hänen ei täytynyt aina yrittää jutella häntä monta kertaa vanhempien työkavereiden kanssa, jotka joskus tuntuivat kohtelevan häntä kuin yhtä opiskelijoista.

Vastaus:

----

Nimi: n0xys

15.05.2018 18:50
Lucas Foss

"Tunti päättyy, menkääs jo!" professori kailotti päälle puhuvien oppilaiden ylitse. Lucas seurasi hieman huvittuneena sivusta, kuinka Horatius töni oppilaita ulos luokasta, huutaen kaaoksen keskellä. Voi kyllä naurua pidättelevä apuopettaja tiesi miksi professorilla oli hengen hätä; Kuhnusarvio halusi kestitä kerhoaan.
Ei mennyt kauaakaan kun kummajainen oli jo potkinut Lucaksenkin käytävään sinkoilevien oppilaiden sekaan. Hän huokaisi mahdollisimman syvään, otti tukevan asennon ja lähti kiertämään nuorukaisten ohi kohti taukohuonetta - hän olisi tyytyväinen jo siinä vaiheessa jos pääsisi perille jäämättä jalkoihin.

Lucas tarrasi nopeasti kiinni ovenkahvasta, kiskoi sen auki ja paiskasi sen kiinni perässään. Tuntien loputtua oli hyvä jos käytävillä sai edes henkeä kun ihmisiä kiisi siellä sun täällä.

Nimi: fenris

15.05.2018 17:46
Nova Burkhardt

Linna oli ollut viimeaikoina kovin hiljainen. Ehkä se johtui lähestyvistä kokeista tai Sadonkorjuun langettamasta varjosta, mutta oli syy mikä tahansa hiljaiset käytävät eivät tuntuneet luonnollisilta. Vaikka Nova olikin käynyt omat kouluvuotensa Taistelun jälkeisen masennuksen ja uudelleenrakennuksen aikaan, hän oli ehtinyt tottua uuteen elämään ja iloon jota Tylypahkassa oli nykyään. Tietenkään onnea ei ollut voinut jatkua pitkään, sillä Sadonkorjuu oli nostanut ruman päänsä ja täyttänyt sen tyhjiön, jonka Voldemort oli jättänyt jälkeensä.

Nova pudisti ajatuksen pois mielestään, ja huokaisi syvään ennen kuin astui sisään opettajien ja henkilökunnan huoneeseen, vilkaissen osittain rikkinäisiä gargoylejä ohimennen. Huone oli pimeä, mutta nopealla sauvan heilautuksella katossa roikkuva kynttelikkö syttyi. Nova työnsi sauvan takaisin kaapunsa taskuun, ja asteli istumaan pitkän puisen pöydän ääreen, paikalle jossa hän aina ennenkin istui. Hän oli jättänyt siihen teekuppinsa, mutta tumma neste kupin sisällä oli jo jäähtynyt kylmäksi. Nova huokaisi aavistuksen pettyneenä, ja puri hiukan huultaan. Hän ei juuri nyt muistanut mitään keinoa, jolla saisi kupin lämmitettyä taikuudella, joten kaipa hänen täytyisi vain keittää uusi kupillinen.

Nova nousi sitten taas pöydän äärestä, ja nosti kuppinsa astellen huoneen seinustalla olevan sivupöydän ääreen ja alkoi keittää teetä sauvansa avuin. Odottaessaan veden kuumenemista Nova vilkuili viimein huonetta, katsellen keitä oli paikalla. Oli jo iltapäivä, joten suurin osa tunneista oli jo ohi, ja muutama opettaja näytti olevan paikalla joko seurustelemassa tai suunnitelemassa seuraavia tunteja.

Vastaus:

Splendid!

©2018 Sadonkorjuu & Tulikärpäset - suntuubi.com